Mitä positiivisuus minulle merkitsee

Olen ehdokkaana vuoden positiivisimmaksi Salolaiseksi – wau! On suuri kunnia päästä mukaan tähän joukkoon ja haluankin välittää lämpimät kiitokset ehdokkaat asettaneelle raadille ja Salon Nuorkauppakamarille. Koen ehdokkuuden tunnustuksena, joka tuntuu aidosti hyvältä – kiitos.

Mitä positiivisuus sitten minulle merkitsee?

Elämähän ei ole kenelläkään meistä mitenkään tasaista. Kirjoitan tätä tänään elämäntilanteessa, jota voisi kutsua kohtuullisen kuormittavaksi. Uskon kuitenkin vahvasti että positiivisuus auttaa tällaisissakin vaikeissa vaiheissa. Se auttaa jaksamaan ja katsomaan eteenpäin – sekä tekemään sen mitä tässä tilanteessa voi. Yksi lempilausahduksiani onkin: ”Nyt on näin”. Se asettaa asiat perspektiiviin. Tänään on näin ja huomenna on jotenkin toisin.

Positiivisuus on asenne

Se on halu valita sellainen näkökulma, joka on rakentava ja optimistinen, sen sijaan että vähättelisi tai lannistaisi. Positiivisuus ei minulle näyttäydy naminami-pusipusi-meininkinä elämän jokaisena päivänä ja jokaisena hetkenä. En todellakaan ole mikään maailman helpoin tai tasaisin tyyppi. On paljon päiviä, jolloin aurinkoisuus on hyvin kaukana minusta – myönnän sen auliisti! Silti koitan aina nähdä sen hopeareunuksen pilven ympärillä.

Positiivisuus on mahdollisuuksia

Se on sitä että uskoo tulevaan ja siihen että voi tehdä mitä vain haluaa – jos vain tarpeeksi haluaa. Näitä mahdollisuuksia tulee meille kaikille eteen ihan joka päivä, kun niille on avoin. Kaikkeen ei voi tarttua ja pitää osata kuunnella myös sisäistä ääntään, mihin haluaa omaa aikaansa pistää. Positiivisuutta on myös kannustaa muita mahdollisuuksiin tarttujia.

Positiivisuus on rohkeutta

Rohkeutta unelmoida ja nähdä jotain sellaista, mitä muut eivät näe – tai eivät uskalla nähdä. Usein löytyy kuitenkin hengenheimolaisia, jotka näkevät saman ja innostuvat mukaan. Hyvä esimerkki tällaisesta positiivisesta rohkeudesta on perustamamme Pro Viljavarasto -yhdistys. Jonkun mielestä sulaa hulluutta, mutta meidän mielestä kaikkea muuta. Vastaavia rohkeita juttuja löytyy paljon muitakin – näitä meidän pitää yhdessä tuoda entistä paremmin esiin!

Jokainen voi olla positiivinen!

Koen että Salo on juuri nyt loistava paikka olla positiivinen. Täällä pienikin positiivinen asia on kokoaan isompi ja esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon! Pieniä suuri asioita tehdään meidän parhaaksemme ja meitä ilahduttamaan ihan joka päivä. Kaupunkimme on täynnä aktiivisia ja positiivisia ihmisiä, jotka eivät voivottele, vaan pistävät tuulemaan! Tällaisia ”kylähulluja” me tarvitsemme lisää – sekä käynnistäjiä ja innostajia että myös niitä puurtajia, toimeen tarttujia ja mahdollistajia.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia

Positiivisuus on minulle sitä että eletään ja annetaan muidenkin elää. Se mitä toisella on tai mitä joku muu tekee, ei ole minulta pois. Jos et muuta halua tai voi tehdä, niin tarkista edes oma asenteesi: onko se avoin ja innostava, vai negatiivinen ja latistava. Positiivisuus on valinta, jonka ihan jokainen meistä voi tehdä!

Positiivista kesää :)

Tiina

Dreams

Elämän kaikki sävyt

Joskus kaikki vaan kasaantuu; hyvät ja pahat, ilot ja surut, elämä ja kuolema. Elämän kaikki sävyt. Nyt on ollut jo jonkin aikaa vähän sellaista. Ihmeen hyvin sitä kuitenkin pysyy kasassa, kun osaa nähdä valon tunnelin päässä ja olla kiitollinen niistä hyvistä asioista. Ja pitää huolta itsestään. Joskus vähän itsekkäästikin.

En mene tässä nyt syvemmälle niihin haasteisiin – niitä kun tulee meille kaikille jossain vaiheessa elämää aina. Haluan sen sijaan kertoa selviytymiskeinojani. Niistä voi olla jollekin vastaavassa tilanteessa olevalle apua. Elän muutenkin ruuhkavuosia; pienet lapset + kasvuyrittäjyys on jo melkoinen yhtälö ilman ylimääräisiä murheitakin. Kaikki keinot ovat siis sallittuja ja tässä minulle ne tärkeimmät.

Uni

Unesta en luovu. Vaikka välillä tulee herättyä aamuyön tunteina pyörimään ja miettimään asioita, niin olen (vastoin luonnollista rytmiäni) koittanut mennä nyt erityisen aikaisin nukkumaan. Minulle tämä ”aikaisin” tarkoittaa noin klo 22 – tai viimeistään klo 23. Normaalisti kukkuisin puolilleöin tai helposti ylikin. Nyt haluan varmistaa riittävän unen, vaikka sitä ei aamulla niin pitkään nukkuisikaan. Tästä oivalluksesta kiitän Antti Hagqvistia ja hänen Kapasiteetti-luentoaan, jolle minulla oli ilo osallistua tammikuussa.

Priorisointi

Kirjoitin jokin aika sitten Membookin blogiin oivalluksia yrittäjyydestä. Puhuin kirjoituksessa oikeisiin asioihin keskittymisestä sekä luopumisesta. On ollut pakko tehdä valintoja. Sama koskee yksityiselämääni. Olen tässä kohdassa suosiolla luopunut joistakin omista jutuistani. En marttyyrinä, vaan realistina. Niiden aika tulee kyllä taas, mutta se aika ei ole juuri nyt. Turha stressata vielä kaiken muun lisäksi siitä että ei ole tullut käytyä salilla tai golfia harjoittelemassa. Tai syyllistyä siitä että kotona odottaa pyykkivuori tai että kotityöt ja lastenhoito ovat kasautuneet miehelleni. Nyt on näin.

Ulkopuolinen apu

Olen myös pyytänyt ja saanut ulkopuolista apua. Viime syksynä, kun tilanne alkoi näyttämään huonolta ja oma jaksaminen oli koetuksella, sain apua mm. yrittäjän työnohjauksesta. Suosittelen lämpimästi kenelle tahansa, jos tunnet tarvitsevasi tukea ja apua arjen pyörittämiseen. Työnohjaaja ei kuitenkaan ole psykologi, vaan nimensä mukaisesti työn ohjaaja. Sain sparrausta mm. ajanhallintaan, työn organisointiin ja yhdessä selkeytimme niitä asioita, jotka olivat minulle siinä hetkessä tärkeitä. Työterveyshuolto oli myös avainasemassa orastavan kaaoksen purkamisessa – siitä kiitos Lääkäriasema Sallabin ihanalle työterveyshoitajalle, joka tarttui asiaani ja patisti sekä lääkärin että terapeutin pakeille. Apua kyllä saa, kun sitä tajuaa pyytää.

Hetkessä eläminen ja pienet ilot

Haasteista huolimatta menossa on yhtäaikaa myös hienoja juttuja erityisesti työelämän puolella – niin minulla kuin kanssayrittäjilläni Hub Salossa. Iloitsen niistä täysillä ja juuri siinä hetkessä. Tällä viikolla iloitsin mm. positiivisista rahoitusneuvotteluista sekä yritykseni näkyvyydestä ”Intohimoinen yritys 2016” sivustolla. Yritän myös muistaa kotona iloita pienistä tavallisista hetkistä lasten kanssa. Ottaa lapsi kainaloon ja lukea hänelle kirjaa (vaikka ei niin huvittaisikaan). Käydä jossain mukavassa konsertissa ja yhdessä vaikka vähän shoppailemassa.

Näillä keinoin pusken tiukasti eteenpäin kohti kesää, kohti valoa tunnelin päässä. Pieni lomareissukin häämöttää näköpiirissä. Kuten eräs hyvä ystäväni usein sanoo: ”Kyä se siitä!”

Toivottavasti sinullakin <3

Tiina

6tag_180316-213839

Hub Salon uskomaton matka

 

Time flies when you’re having fun!

Tämä pätee erityisen hyvin kaksi vuotta sitten perustamani Hub Salon toimintaan. Enpä arvannut millaista upeaa yhteisöä olen synnyttämässä ja mahdollistamassa, kun kävin ystävieni kanssa ensimmäistä kertaa katsomassa Lounean toimitalon tyhjillään ollutta kolmatta kerrosta!

Turun Sanomat

Hub Salo täyttää muutaman viikon päästä jo kaksi vuotta ja matkaan mahtuu monta ilon hetkeä. Aika on todellakin hurahtanut kuin siivillä. Meillä on nyt koossa aivan upea jengi, jonka kanssa on ehditty kokea jo monenlaisia juttuja. Osa on ollut matkassa mukana aivan alusta saakka, osa on liittynyt joukkoon myöhemmin. Vaihtuvuuttakin on ollut, kun yhteisö on etsinyt muotoaan.

SkumppaParasta Hubissa on ollut yhteinen toiminta. Meillä on ollut jo kahdet yhteiset pikkujoulut, virkistyspäivät, pääsiäiset, vaput ja monet muut tilaisuudet. Hubilla hauskaa on se että aina löytyy hyvä syy nostaa malja! Malja Hubille, malja ystävyydelle, malja vapulle, malja uusille yrityksille tai malja ihan muuten vain – vaikkapa päivän piristykseksi.

Kaksivuotisjuhliamme ilahduttaa myös suuresti tieto siitä että meillä on nyt tupa täynnä. Hub Salon jokainen huone ja avokonttoripaikka on vuokrattu tai varattu. Toiminta on kannattavaa ja tulen todennäköisesti saamaan takaisin projektiin sijoittamani rahat. Paljon se on ottanut, mutta vielä enemmän antanut! Hubin blogissa on muutama koskettava kirjoitus yhteisön voimasta; lue vaikkapa Ullan tai Tarjan tarinat. Unelmien työympäristöstä, josta haaveilin blogikirjoituksessani lähes päivälleen kolme vuotta sitten, on tullut totta!

Hubin synttäreitä juhlimme melkein koko marraskuun ensimmäisen viikon. Viikon juhlat aloittaa Cambridge valmentaja Liisa Lehtonen, joka viettää maanantaina oman toimintansa 2-vuotissynttäreitä. Liisa oli eräs ensimmäisistä Hubin vuokralaisista ja hän onkin järjestämässä kiinnostavaa teemailtaa oman toimintansa esittelyyn. Keskiviikkona Hub Salon lounge täyttyy startup-yrittäjistä ja sellaisiksi haluavista, kun starttaamme salolaista startup-yhteisöä ”Let’s Start Up Salo”-tilaisuudessa. Torstaina 5.11. on sitten ”virallisten” kakkukahvien aika. Aivan mahtava viikko tulossa siis. Cannot wait! Seuraa Hub Saloa Facebookissa ja Twitterissä, niin pysyt kuulolla tapahtumista ja tunnelmista. Ja tule ihmeessä mukaan juuri sinulle sopivaan tilaisuuteen!

Hub Salon meininkiä ja fiilistä kuvaa ehkä edelleenkin parhaiten tämä alla oleva ja Hubin keittiön seinästä löytyvä Holsteen manifesti. Se on roikkunut paikallaan alusta saakka ja siitä on tullut meidän epävirallinen selfie-seinä. ”This is your life. Do what you love, and do it often”. Hub Salon iloisten kuulumisten myötä toivotan oikein hyvää loppusyksyä kaikille yrittäjille, yhteistyökumppaneille ja muille Hubin faneille. Muistakaa: yhteistyössä ja verkostoissa on tulevaisuutemme, niin Salossa kuin Suomessakin!

Tiina

fullsize-holstee-manifesto

Pikakuulumisia syksyyn

Moikka!

Enpä ole kesän jälkeen tänne paljoa kirjoitellut. Viimeksi kirjoitin Saloon iskeneestä pommista ja mitä sen jälkeen. Mies sai alkusyksystä sen odotetun irtisanomislapun kouraan, koska työ Espoossa ei vaan enää lähes 30 vuoden uran jälkeen kiinnostanut. Espoon työ olisi ollut kenties hetken tekohengitys väistämättömään, näin uskomme. Nyt olo on siltä osin helpottunut – tavallaan – koska muutos on aina mahdollisuus. Taakse jää stressi, jatkuvat yt:t ja mieheni voi ansaitusti hengähtää hetkeksi sekä miettiä ihan rauhassa mitä seuraavaksi. Työvelvoite jatkuu joulukuun alkupuolelle, jonka jälkeen luvassa on pakettia ja mahdollista yritystoiminnan avustusta. Taloudellisesti ei ole hätää ainakaan vähään aikaan.

Minä olen puurtanut Membookin parissa. Pidän Membookin sivustolla startup-journey -henkistä blogia ”Membook story” jossa on tarkoitus avata matkaa ”nollasta sataan” noin kuvainnollisesti. Kirjoitin sinne ensimmäisen kirjoituksen ”Membook – miksi ihmeessä?” sillä moni on ihmetellyt tämän(kin) projektin taustoja. Mistä putkahti yhtäkkiä ajatus lähteä tekemään uutta palvelua varsin perinteiselle ja melko saturoituneelle markkinalle. Tsekkaa tuo kirjoitukseni Membookin blogista, valotan siellä taustoja tähän.

Hyvää syksynjatkoa kaikille ja kuulemisiin – muistetaan pitää itsestämme ja toisistamme huolta.

Tiina

Bravery

 

Pommin jälkeen

Salon kaupunki ja sen asukkaat ovat shokissa. Viimeisetkin rippeet koko kaupungin vaurauteen ja maailmanmaineeseen nostaneesta ainutlaatuisesta yrityshistoriasta on pyyhitty tänään pois. Jäljellä vielä olleet viimeiset mohikaanit – reilut 1000 ex-Nokialaista eli nykyistä ja kohta entistä Microsoftilaista – menettävät näillä näkymin työpaikkansa. Joukossa on myös oma rakas mieheni Tommi, joka meni aikanaan Nokiaa edeltäneeseen Mobiraan töihin suoraan koulunpenkiltä joskus vuonna 1986.

Salon yksikön lakkautusuutinen oli todellinen pommi. Sisäpiiriläisenä kuulin toki mieheni työpaikan huhut, puhelinuutuudet ja muut salaisuudet ennen kuin ne lehdestä luettiin. Tämän päivän uutisesta ei kuitenkaan kukaan hiiskunut edes yrityksen sisällä etukäteen mitään. Vielä jokunen kuukausi sitten oli johdon toimesta puhuttu erityisesti Salon suhteen aivan jotain muuta. Mutta näin se menee. Markkinavoimat ratkaisevat – eivät tunnesiteet, arvot tai vanhat lupaukset. Salon yksikkö lopetetaan ja ihmiset jäävät ilman töitä. Sen pituinen se.

Entä tämän jälkeen? Mitä tästä seuraa? Otan nyt kantaa vain Salon tilanteeseen, koska olen sitä yrittäjän ja perheenäidin roolissa seurannut vuodesta 2003 saakka. Silloin muutin Helsingistä Saloon ja rakastuin (mieheni ohella) tähän mahtavaan pikkukaupunkiin.

Lyhyellä aikavälillä seuraukset ovat tietenkin lamaannuttavia. Seuraa shokkivaiheet, jotka kukin käy lävitse omalla tavallaan. Myös kaupunki kollektiivisesti käy läpi omaa shokkiaan. Tämän huomaa jo selvästi mm. suosituissa puskaradio– ja kuntalaisfoorumi Facebook-ryhmissä. Tällainen raju tilanne on kuitenkin aina myös iso mahdollisuus, kuten on hallitusta ja pääministeriä myöten tänään toisteltu. Sekä hallituksen että Salon kaupunginjohtajan puheissa nousi tänään jälleen erittäin voimakkaasti esiin yrittäjyys ns. ”pelastavana voimana”, pureudun tässä nyt siihen.

Miksi ja miten sitten juuri yrittäjyys voisi nostaa Salon tästä suosta?

  1. Kauppiasveri. Salolla on erittäin vahva maine loistavana kauppapaikkana ja hyvän palvelun tyyssijana. Moni kivijalka on joutunut luovuttamaan, mutta moni on vielä sitkeästi jäljellä ja menestyy. Kaupanteko on täällä verissä ja digitalisaatio tuo siihen uusia ulottuvuuksia. Tämä pitää osata hyödyntää!
  2. Yhteistyötaidot. Salossa osataan jo tehdä hienoa yhteistyötä yrittäjien ja yritysten kesken. Tuloksena on nähty monta isompaa ja pienempää kampanjaa, tempausta, tapahtumaa. Joskus kateus nostaa päätään ja yrittäjäkaveri nähdään uhkana, mutta tästä asenteesta kun päästään yli uuteen avoimeen maailmaan, meillä on isot mahdollisuudet onnistua.
  3. Työvoiman saatavuus. Salossa on sattuneesta syystä erittäin hyvä työvoiman saatavuus. Työttömien aktivoimiseksi ja kouluttamiseksi on tehty paljon toimia ja työllistämisen esteitä on madallettu. Palkkatukea ja kaupungin työllistämistukea käytetään ahkerasti ja työkokeilupaikkoja löytyy. Näitä tukitoimia lisäämällä ja näihin rahoja kohdentamalla tiedän (omasta kokemuksestani) että on mahdollista löytää paljon niitä kuuluisia piilotyöpaikkoja.
  4. Osaaminen. Salossa on todella monipuolista osaamista ja kohta sitä vapautuu lisää. Uskon poikkitieteelliseen toimintaan ja toivon että tätä osaamista ei klusteroida liikaa. Toivon että mahdollistamme eri alojen osaajien törmäyttämisen, jotta synnytämme uusia liikeidoita ja uutta liiketoimintaa. Mitään osaamista ei saa väheksyä, vaan kaikkia tarvitaan hyvän tiimin ja hyvän bisneksen rakentamiseen. Tähän innovaatiotoimintaan toivon aiempaa enemmän resursseja esim. Oulun Yritystakomon tai jonkun muun hyväksi havaitun mallin mukaan.
  5. Toimitilat. Salossa on paljon vapaata hyvää (ja edullista!) toimitilaa yritysten kasvaa ja kehittyä. En malta olla mainitsematta perustamaani Hub Saloa – yrittäjien yhteisöllistä työtilaa tässä yhteydessä. Alkavia ja kasvavia yrittäjiä auttaa eniten juuri toinen yrittäjä ja myönteinen yrittämisen ympäristö ja vertaistuki. Meillä on Hubilla nähty jo monta pientä menestystarinaa ja pari lisää on muhimassa. Salossa on muitakin hyviä esimerkkejä tällaisesta verkostoitumisesta ja sen hyödyistä. Toivon että Saloon nousee monta uutta yrittäjien keskittymää ja yrittäjien välinen yhteistyö lisääntyy entisestään.

Puitteet ja perusta ovat siis Salossa kunnossa – kunhan pöly hieman laskeutuu, on tartuttava oikeasti toimeen ja vielä paremmalla meiningillä kuin aiemmin. Nyt ei voi enää puuhastella. Yrityssalo tulee varmasti olemaan jälleen isossa roolissa sekä toiminnan organisoinnissa että Saloon korvamerkittyjen rahojen käytössä. Rahat on kohdistettava pitkäjänteisesti ja ns. tempputyöllistäminen pitää unohtaa. Paljon on jo aiempien rakennemuutosvuosien varrella kokeiltu ja tehty, mutta paljon on vielä kokeilematta ja tekemättä. Nyt on aika kaivaa kaikki vanhat ideat naftaliinista ja keksiä jatkoksi vielä pussillinen uusia. On myös aktiivisesti ja avoimesti viestittävä kaikesta tekemisestä – niin Salon kaupungin, Yrityssalon, kuin muidenkin toimijoiden. Toiminnan on oltava avointa ja läpinäkyvää – vain siten se voi saavuttaa kaikkien osapuolien luottamuksen ja johtaa menestykseen. Salon kaupunki on tänään julkaissut tiedotteen, jossa se kertoo mihin toimiin seuraavaksi ryhdytään.

Toivon totisesti että kaupungin johto ja me nykyiset ja tulevat yrittäjät onnistumme kaikessa tässä. Esteitä löytyy varmasti korvien välistä ja asenteista, mutta niistä on päästävä yli. Ei saa menettää uskoa. On uskallettava lausua ääneen isoja tavoitteita ja unelmoida suuria. Suuret tavoitteet puretaan sitten pienempiin palasiin ja aletaan etenemään niitä kohti pala kerrallaan. Baby steps.

Pienistä puroista kasvaa toivottavasti jälleen se iso joki, joka virtaa voimalla ja palauttaa tämän pienen, sisukkaan ja kovia kokeneen kaupungin jälleen vaurauden ja kukoistuksen tielle.

Pommi

Sellainen jysähti juuri rakkaaseen kotikaupunkiini Saloon. Sitä on odotettu jo kauan. Sitä on pelätty siitä lähtien kun Microsoft osti Nokian matkapuhelimet. Sitä on toki pelätty ja spekuloitu jo kauan sitä ennen, mutta kukaan ei kait ihan oikeasti uskonut että se tapahtuu. Täältähän kaikki alkoi! Täällähän ne matkapuhelimet keksittiin! Salossahan on yksi maailman parhaista R&D saiteista??!! Eihän sellaista osaamista ja historiaa voi pyyhkiä pois eihän?

Väärin.

Salon yksikkö suljetaan lopullisesti. Salo site will be closed. Viimeinen sammuttaa valot.

Täti on niin ylpeä ja iloinen!

Tämä viikko on ollut hieno. Hieno siksi että tällä viikolla on konkretisoitunut yli vuosi sitten lähtenyt ajatus Sometontusta. Pystyimme yrityksessämme luomaan käytännössä lähes tyhjästä mielenkiintoisen kesätyöpaikan kolmelle nuorelle salolaiselle naiselle. Keräsimme kasaan yhteistyökumppanit ja asiakkaat eli käytännössä työvälineet, tilat ja rahat nuorten palkkaamiseen. Mikään ei synny tyhjästä ja taustalla on tehty kovasti töitä koko kevään ajan. Olen tästä kaikesta ihan mielettömän iloinen ja ylpeä – well done me tädit!! Iso kiitos kuuluu myös kaikille Sometontun asiakkaiksi ja yhteistyökumppaneiksi lähteneille yrityksille – vaikka kukaan ei oikein edes tiennyt mitä tuleman pitää.

oveenTällä viikolla nämä nuoret Sometontut ovat sitten tarttuneet toimeen uskomattomalla tarmolla. Ei voi kuin ihmetellä sitä ketteryyttä, luovuutta ja ennakkoluulottomuutta, jolla he työtään ovat lähteneet tekemään – ihan mahtavaa! He ovat itse suunnitelleet mm. logon ja visuaalisen ilmeen omiin some-kanaviin sekä onnistuneet keräämään muutamassa päivässä Facebook-sivulleen lähes 300 fania! Muutimmekin yhteistuumin Facebook-sivun luokittelun kuvitteellisesta henkilöstä julkisuuden henkilöksi :). Sometontusta on vajaassa viikossa tullut jo jonkinmoinen ilmiö!

Haaveenamme on että ensi kesänä pystyisimme jatkamaan perinnettä; palkkaamaan useamman nuoren tänne Saloon ja kenties laajentamaan projektia yhteistyötahojen kautta uusiin kaupunkeihin. Jos sinulla on kiinnostusta lähteä mukaan remmiin asiakkaana tai projektin mahdollistajana omassa kotikaupungissasi niin ota meihin yhteyttä!

Kannattaa lukaista vielä kollegani Lauran bloggaus Sometontun synnystä: ”Sometontun synty – tätienergia kohtaa tyttoenergian” sekä tyttöjen itsensä kirjoittama ensimmäisen työviikon viikkokatsaus: ”Sometonttujen ensimmäinen työviikko”.

Ei muuta kuin äkkiä seuraamaan Sometonttuja kaikissa kanavissa!!

Sometonttu IG  – Sometonttu Twitter – Sometonttu Facebook

Yrittäjyys, vaalit ja huominen

Minulla on ollut tänä keväänä vaalituska. En muista ikinä käyttäneeni ehdokkaan valintaan näin paljon aikaa ja energiaa, enkä muista milloin vaaleilla olisi ollut minulle näin paljon merkitystä. Aika hyvin henkilöltä, jota ei periaatteessa kiinnosta politiikka tai puolueet lainkaan. Tai no kiinnostaa toki, mutta ei siten että haluaisin itse sinne mukaan. Nostan hattua heille, jotka jaksavat ja viitsivät tehdä tuota työtä puolestani. Siksi koen omaksi velvollisuudekseni äänestää viisaasti ja oikein – harkiten ja perustellusti. Ja tästä syystä olen käyttänyt tavallista enemmän aikaa eri puolueiden vertailuun, pohdintaan ja sopivan ehdokkaan etsimiseen. Tuskaista on ollut.

Oman viitekehykseni muodostaa ensisijaisesti yrittäjyys. Olen myös suvaitsevainen maailmanparantaja, luontoihminen ja pienten lasten äiti. Minun on ollut vaikea löytää täysin omaan maailmankuvaani sopivaa puoluetta ja olenkin vaappunut koko ikäni akselilla vihreät-kokoomus-rkp vähän fiiliksestä ja elämäntilanteesta (ja vaalikonevastauksista) riippuen.

Mutta asiaan. Avauduin aamulla Facebookissa näin:

Avautumista seurasi mielenkiintoinen keskustelu ja ajatustenvaihto sekä saman- että erimielisten kanssa.

Koitan tässä nostaa esiin muutaman pointin, joista haluaisin keskustella enemmän ja avoimemmin. Ei vain nyt vaalien alla ja vaalipäivänä, vaan myöhemminkin koko tulevan vaalikauden ajan. Jokainen puolue on näiden vaalien alla kosiskellut yrittäjiä, mutta tietävätkö ne mikä oikeasti on yrittäjille tärkeää? Yrittäjäjärjestöjen edunvalvonta ja kampanjointi on ollut kiitettävän näkyvää, mutta vaikuttaako se oikeasti mihinkään?

Ensinnäkin käsitteet…

Yrittäjät laitetaan usein kaikki samaan nippuun. Miksi ihmeessä? Meitä on niin moneen junaan että sellaista yksiselitteistä asiaa kuin ”yrittäjä” ei ole olemassakaan. Yrityksiä pitäisi luokitella enemmän koon ja toiminnan mukaan; henkilöstön määrä ja liikevaihto ovat hyviä perusmittareita. Lisäksi voitaisiin vaikkapa katsoa onko kyseessä henkilö- vai pääomaintensiivinen ala, tai onko kyseessä kasvuyritys vai pelkästään itsensä työllistävä ”elämäntapayrittäjä”. Tarpeet ja toiveet poikkeavat toisistaan hyvin paljon.

Toisekseen nämä raha-asiat…

Jostain syystä vallalla on sellainen käsitys että yrittäjä tienaa aina hyvin. Ei pidä paikkaansa (katso vaikka verotiedoista!). Varsinkin pienissä ja alkuvaiheen yrityksissä yrittäjän henkilökohtaiset tulot ovat todella tiukassa ja raha menee tuotekehitykseen, ensimmäisten työntekijöiden palkkoihin, lakisääteisiin maksuihin, kiinteisiin kuluihin jne. Tiukkaa voi tulla myös suhdanteiden takia, yrittäjän elämäntilanteesta johtuen tai monista muistakin syistä. Yrittäjä on kuitenkin aina se, joka tiukassa paikassa joustaa. Henkilöstöä (jos sitä on) voi toki lomauttaa. He saavat silloin vastineeksi työttömyyskorvausta. Mutta jos yrittäjä ei pysty maksamaan itselleen palkkaa, ketään ei kiinnosta, eikä tukea saa mistään. Tästä syystä kannatan lämpimästi perustuloa esim. tämän Vihreiden mallin mukaan. Se toisi turvaa yrittäjälle alkuvaiheessa ja tiukkoina aikoina. Se voisi kannustaa meitä myös työllistämiseen ja kasvuun, kun henkilökohtainen riski hieman pienenisi. Se korvaisi starttirahan ja työttömyyspäivärahan ja vapauttaisi ihmiset vastaanottamaan työtä kuin työtä ja kokeilemaan siipiään vaikkapa yrittäjänä.

Kolmanneksi se työllistäminen…

Kaikki yrittäjät eivät halua työllistää ja 65 % yrittäjistämme (lähes 170.000) onkin yksinyrittäjiä. Heidän ongelmansa ovat erilaisia, kuin kasvua havittelevan yrittäjän haasteet. Työllistäminen on kuitenkin politiikassa päivän sana. Haasteet työllistämisessä eivät mielestäni ole pelkästään taloudellisia. Yrittäjälle muutos yksinyrittäjästä työllistäjäksi on aina myös henkinen kysymys ja kynnys. Yrittäjän henkilökohtainen talous todennäköisesti notkahtaa joka tapauksessa tuossa vaiheessa, sillä harva saa kasaan työntekijän palkkaamiseen tarvittavan liikevaihdon etukäteen. Toisaalta ensimmäinen työntekijä on iso satsaus yrityksen tulevaisuuteen ja sinällään jo signaali potentiaalisesta menestyksestä ja kasvusta. Rekrytoinnin helppous ja joustavuus, pitkä koeaika, ilmaiset työkokeilut ja harjoittelupaikat, yrittäjän esimies- ja johtamistaidot ja henkilöstöosaaminen. Kaikkiin näihin pitää saada apua, koulutusta ja tukea. Taloudellisesti esimerkiksi palkkatuki on iso apu, samoin olisi helpotus sivukuluihin. Työllistämisen kynnystä pitääkin ehdottomasti madaltaa kaikin mahdollisin tavoin!

Matka jatkuu…

Huomenna palaamme jälleen arkeen; vaalit on käyty ja tulos selvillä. Kuka menee lakkoon ja kuka riemuitsee, sitä ei voi vielä tietää, mutta varmaa on että muutosta tulee. Luvattu on (yrittäjillekin) kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista. Minä katson aamulla peiliin, tsemppaan itseni uuteen päivään ja lähden jälleen yrittämään. En voi mennä lakkoon, vaikka peilissä näkyvä tyyppi teettää innostuksissaan minulla liikaa töitä ja liksakin on työmäärään nähden aika kehno. Mutta kiitos eduskuntavaalien, tämä hieman hiljaiseloa viettänyt blogini sai uuden mission yrittäjyyden äänitorvena. Jos eduskuntavaalikeskustelu on jotain minulle osoittanut, niin sen että kansa tarvitsee enemmän tietoa yrittämisestä ja yrittäjyydestä. Raakaa avointa kuvausta siitä arjesta, jossa me erilaiset yrittäjät päivittäin elämme – niin hyvässä kuin pahassa. Vain sitä kautta asenteet voivat muuttua ja yrittäjäkin saa (vaalituloksesta riippumatta) yhteiskunnaltamme sen arvostuksen, tuen ja turvan, joka hänelle kuuluu!

Tiina

P.S. Koko ”yrittäjä” -sana on ihan hanurista. Voisiko joku pliis keksiä paremman termin?

Blogilaiskuutta

Nopea tilannekatsaus, jottei blogi aivan tyhjyyttään kumise ja samalla itselleni muistilista asioista, joista pitäisi ehtiä bloggaamaan…

  • Palkkasin vihdoin itselleni apuja Bittiin ja Hubille! Olen siis jälleen työllistävä yrittäjä ja erittäin ylpeä ja innoissani siitä. Työn alla on bloggaus siitä, miten tähän päädyin eli miten ja miksi yksinyrittäjä palkkasi ensimmäisen työntekijänsä.
  • Kuntosaliprojekti aloitettu (Jumppahullun kanssa). Tämä on jatkoa hyvinvointiteemalle ja ikuisuusprojektilleni, joka on jatkunut jo pidempään.
  • Hub Salo on melkein täynnä ja pyörii kohta kannattavasti omillaan! Olemme järkänneet muutamia onnistuneita tapahtumia ja aikaansaaneet runsaasti serendipiteettiä. Keväästä on tulossa myös erittäin mielenkiintoinen. Tästä tulossa juttua Hubin blogin puolelle jossain vaiheessa.
  • Joy & Orderin kanssa on ollut kiirettä ja töitä tullut mukavasti. Firma on jo puolivuotias ja alkutaival ylittänyt meidän kaikkien kolmen odotukset! J&O:n blogissa olen varmaan viimeksi ollut aktiivinen, tsekkaa vaikkapa kirjoitukseni asiakaskokemuksesta.
  • Membook Oy on perustettu ja palvelu tekee tuloaan. Sitä pitää kuitenkin malttaa odottaa vielä hetki ja kerron HETI lisää, kun on aihetta.
  • Markkinointiviestinnän erikoisammattitutkinto on myös loppusuoralla! Tätä olen puurtanut puolitoista vuotta tässä kaiken muun ohessa yrittäjän oppisopimuksella. Huhhuh. Mutta elämä on jatkuvaa oppimista ja kehittymistä. Uutta opittavaa olisi kokoajan niin paljon.
  • Olen ehtinyt lukemaan myös muutaman mielenkiintoisen kirjan, viimeisimpänä Zendeskin perustajan tarinan Startupland. Ja siitäkin pitäisi varmaan bloggata… vahva lukusuositus kuitenkin nyt tässä vaiheessa, jos yrittäjyys ja startupit ym. kiinnostavat!

Olen erään teorian mukaan pääominaisuudeltani ”Innovation”, joten ei ihme että monenlaista pukkaa. Kevään haasteena on pitää homma kasassa, huolehtia ajanhallinnasta ja ajankäytöstä priorisointien mukaan. Ja muistaa pitää myös itsestä huolta sekä tietenkin olla myös perheen ja ystävien kanssa. Opettelen jatkuvasti keskittymistä, priorisointia ja delegointia. Lukaisin muuten Esa Lehtisen oivaltavan kirjoituksen mikroyritysten johtamisesta kasvuvaatimusten ristipaineissa. Hyvää pohdintaa kaikkivoivasta yrittäjästä, jolle suurin kasvun este on usein hän itse…

Näihin kuviin ja tunnelmiin – mahtavaa alkanutta kevättä!

Kotiin tuli #kevät ❤ #kukat #tulppaanit #tulips #spring

A photo posted by Tiina Vainio (@tiinavainio) on

Miksi minä olen Charlie

Mediassa on kyseenalaistettu meitä suomalaisia, jotka olemme rynnänneet eri some-kanavissa julistamaan ”Je Suis Charlie” -postauksia. Jukka Huusko kysyy Hesarin kolumnissaan mm. että ”Olimmeko Charlie silloin, kun lehden toimitus teki jokapäiväistä työtään tappouhkausten alla?”. Niklas Herlin ihmettelee omassa puheenvuorossaan ”Olen Sleepy Sleepers” tätä suomalaisten yhtäkkistä intoa puolustaa sananvapautta, jota meillä ei edes samalla tavalla ole olemassa, kuin esim. Ranskassa on. Ihan hyviä kirjoituksia molemmat.

Haluan kuitenkin kertoa miksi minä olen Charlie. Minä olen Charlie, koska olen aivan tavallinen ihminen, joka järkyttyi veriteosta Ranskassa. Olen Charlie, koska huolestuin entisen kotikaupunkini ja kotimaani tilanteesta ja ystävieni voinnista siellä. Olen Charlie, koska kauhistuin ystäväni pienen lapsen jouduttua vaaraan keskiviikkona Pariisissa. Terroristit olivat hylänneet pakoautonsa lapsen koulun portille – vain minuutteja ennen kuin hän olisi päässyt koulusta. Olen Charlie, koska Ranska on minulle monestakin eri syystä erittäin läheinen maa.

Postatessani ”Je Suis Charlie” -viestin Asterixin kuvan kera, en ajatellut sananvapautta tai islamia tai terroristeja tai oikeastaan yhtään mitään kovinkaan analyyttistä tai intellektuellia. Olin hämmentynyt, surullinen ja järkyttynyt. Halusin osoittaa tukeni ja myötätuntoni edes jotenkin tähän kauheaan tapahtumaan, joka kosketti minua. Siksi minä olen Charlie. Koska minä olen minä.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 2 468 muun seuraajan joukkoon