Heräsin eräänä päivänä siihen todellisuuteen että olen suunnilleen puolessa välissä työelämäuraani. Olen käynyt säännöllisessä kokopäivätyössä noin kaksikymmentä vuotta ja toinen mokoma pitäisi siis vielä jaksaa. Huh. Mistä löytää into ja motivaatio? Entä mitä minä ylipäätään tulen tekemään tulevaisuudessa? Millaiseksi maailma muuttuu? Mikä minusta tulee isona? Vaikeita kysymyksiä kaikki!
Älkää käsittäkö väärin – minulla on ihan kiva työ ja hyvä yritys. Tuote ja palvelu on kunnossa ja toimintakin on pikkuhiljaa taas laajenemassa hiljaisemman jakson ja omien äitiys- & hoitovapaitteni jälkeen. Asiakkaat ovat erittäin mukavia ja uusiakin tulee. Nykyinen työni yrittäjänä motivoi ja innostaa minua, nautin vapaasta elämäntavasta. Silti tulevaisuus mietityttää.
Olen tahkonnut it-alalla – uskokaa tai älkää – jo melkein 30 vuotta!! Ala tulee verenperintönä. Isäni oli IBM:llä aikoinaan töissä lähes 20 vuotta ja sen jälkeen toisen mokoman alan yrittäjänä. Ensikosketukseni tietokoneisiin ja tietotekniikkaan sain isäni firmassa kesätöissä jo 14-vuotiaana – joskus 80-luvun puolessa välissä. Nykyisen yritykseni, Oy Bitti Ab:n, perin sukupolvenvaihdoksella vuonna 2004. Minä siis todellakin ajauduin alalle puoliksi tahtomattani.
Päässäni pyörii kyllä monenlaisia ideoita ja ajatuksia tulevasta, mutta niiden konkretisoiminen tuntuu juuri nyt haasteelliselta – monestakin syystä. Lottovoitto tietysti auttaisi asiaa. Olen kuin BohoBusineksen asianajaja Koppelo, joka ihmettelee että miten tässä näin pääsi käymään…
yrittäjän elämää 